Blogin esittely ja käsityötaustaa

 

Tässäpä sitä nyt ollaan, uuden blogin äärellä ja tarkoitukseni olisi jakaa kaikenlaista käsitöihin liittyvää, mutta pääasiallisesti virkkauspainotteista. Saatan hurahtaa milloin mihinkin käsityöhön, ja viimeisin hurahdukseni on mosaiikkivirkkaus, joka on todella ottanut vahvan paikan allekirjoittaneen virkkaajan sydämessä. Rakastan mosaiikkivirkkausmallien luomista ja vaikka katsonkin olevani sillä saralla vielä aloittelija, niin tulen jakamaan blogissani myös suunnittelemieni mallien ohjeita ja toivon ilahduttavani niillä myös toisia virkkaajia. Ehkä onnistun joskus sytyttämään mosaiikkivirkkauskipinöitä niissäkin, jotka eivät ole vielä kyseistä virkkausmuotoa kokeilleet.

Olen tehnyt käsitöitä hyvinkin intensiivisesti noin kaksi vuotta ja näihin vuosiin on mahtunut jos jonkinlaista tuotosta ja lankaa on kulunut hurjasti. Aina silloin jos koukkukäsi alkaa näyttää kyllästymisen merkkiä, jostain putkahtaa esiin joku uusi ohje tai malli, mikä synnyttää kipinän uudelleen. Näitä kyllästymishetkiä tosin harvemmin tulee, koska eihän virkkausta yksinkertaisesti voi muuta kuin rakastaa!

Blogia olen kirjoittanut aiemminkin ja luulin jo osaavani olla ilman, mutta joku veri minussa aina vetää takaisin näihin puuhiin. Ja nyt kun olen alkanut suunnitella omia virkkausmallejani, on niitä toki kiva päästä jakamaan myös muille.

Silloin kun pari vuotta sitten virkkauskärpänen puraisi minua toden teolla, en osannut juuri muuta kuin isoäidinneliön ja pienten pitsiliinojen virkkauksen. Näiden pitsiliinojenkin virkkaamisesta oli kulunut yli kaksi vuosikymmentä, joten edessäni oli paljon uutta opittavaa. Ehkä eniten rakastan virkkaamista siten ettei tarvitse katsoa ohjeita lainkaan, vaan voin loihtia jotain ihan oman pääni mukaan. Tällä tavoin loihdin taannoin ensimmäisen virkatun neulepuseroni, Pinkish Kinkyn, jossa osan palatilkuista tein neulomalla, kun virkkaustaitoni eivät vielä kaikkeen taipuneet. Tulen aina muistamaan sen palavan innon ja motivaation, mitä koin tätä puseroa työstäessäni ja lopputuloskin on aika hauska.

Rakastan värejä ja niiden sommittelua, joten useimmat virkkaustyönikin ovat monivärisiä, kuten tämä allaoleva afrikankukkapeitto. Tässä projektissa sain kyllä hetkeksi tarpeekseni afrikankukista, vaikka ihana virkkausmalli sekin on.

Virkatuista tilkuista on kiva loihtia melkeinpä mitä tahansa. Pinkkililasävyinen poncho oli viime syksyn projektini ja isoäidinneliöponcho odottelee vielä inspiraatiota palojen yhteenompeluun. 

Tilkut ovat ihania, ovat ne sitten virkattuja tai kankaisia. Tilkkutöihinkin hurahdin yhdessä vaiheessa aivan tyystin ja ompelin ensi alkuun tilkkuverhon, jonka jälkeen tuli näperrettyä jos jonkinlaisia tilkkukasseja sekä omaan käyttöön että lahjaksi ystäville. 

Neulahuovutuskin on ihanaa ja rentouttavaa puuhaa aina silloin tällöin ja ihaninta minusta on ollut tuikkia neuloilla abstraktia huovutustaidetta kotini seinille.

Nuoruuden virkkauskokemukset pitsiliinoista helpottivat kovasti silloin kun intouduin mandaloiden virkkaamisesta. Vaikeammatkin mallit sujuivat melko helposti.

Viime syksyinen villasukkahurahdukseni sai alkupotkunsa Jonnan koukkuja -blogista, josta bongasin ohjeet virkattuihin sukkiin. Oli ihana kokeilla myös virkkauksen ja neulomisen yhdistämistä. Sukkia syntyikin tuolloin kuin sieniä sateella.

Freehand-virkkauksellekin on omat hetkensä, kun mieli tekee vaan laittaa aivot narikkaan ja katsoa mihin suuntaan langat ja värit tahtovat kulkea. Näitä vapaan tyylin virkattuja kassejakin olen tehnyt jo aika monta.

Viime talveksi tein seniorikoiralleni isoäidineliöistä fleecevuorillisen takin, vaikka tiesinkin projektin olevan ehkä hieman älytön. Koirani tykkää jauhattaa itseään lumessa lenkkien varrella ja tällöin takki tietysti kastuu ja on melkoisen epäkäytännöllinen. Mutta otinkin tämän työn lähinnä väriterapian kannalta ja pääasiallinen tarkoitus oli ehkä vaan nähdä miten suloinen karvakamu onkaan virkattu takki päällään edes kerran.

Viime talven lämmikkeeksi tein myös villatakin miesystävälleni. Vaikka työ olikin harmaa, oli sen tekeminen silti mielekästä, koska harmaita oli työssä montaa eri sävyä. Toisenkin villatakin aloitin, mutta nyt se on odottanut nappien ompelua jo kohta puoli vuotta. Onneksi takilla ei ole mikään kiire ja se saa lämmittää miestä sitten ensi talvena. 

Siinäpä joitakin tekeleitäni ennen mosaiikkivirkkaukseen hurahtamistani, joka ansaitsee ihan oman postauksensa. Tästä perinteisestä virkkauksesta en tuskin koskaan tule luopumaan, vaikka mistä tahansa muustakin välillä intoutuisin, koska kaikelle on paikkansa ja tarpeellisuutensa. Omaa käsityörepertuaaria on kuitenkin aina kiva laajentaa ja uuden oppiminen on ihanaa!

Tervetuloa mukaan blogimatkalleni!